Kauklahti-seura ry - Köklaxgillet rf                              Aktiivista kaupunginosatoimintaa lähellä Sinua!

info@kauklahti.fi     

UUTISET


Takaisin yleiskatsaukseen

10.04.2019

BLOGI 05 osa 1: Snadina skidinä Kökkelissä. Lapsuuden leikit ja leikkikaverit

Snadina skidinä Kökkelissä
Lapsuuden leikit ja leikkikaverit (osa 1)

Me muutimme Kauklahteen vuonna 1947. Olin tuolloin puolivuotias ja veljeni vajaat pari vuotta vanhempi. Me kuuluimme suureen alkolaisten porukkaan, sillä olihan isäni Alkossa töissä. Kauklahteen Kurttilan puolelle muodostui kaksi rintamamiesaluetta, joissa oli yhteensä sata palstaa. Läheskään kaikki eivät rakentaneet pysyvää rintamamiestaloa, vaan useilla oli tontilla ainoastaan jonkinlainen kesämökki. Alkuvuosina ei leikkikavereita ollut kovinkaan montaa, sillä kesäasukkaisiin ei niin helposti tutustuttu. Meidän lähinaapurimme Ahjolinnat asuivat Lauttasaaressa ja vuokrasivat taloaan. Ahjolinnat kävivät Kauklahdessa vain kesäisin. Myöskään Kettuset, Holopaiset ja Sinikarit eivät asuneet pysyvästi tonteillaan. Toisaalta monet lasitehtaalaiset muuttivat samaan aikaan Lasilaaksoon rintamamiestaloihinsa. Meidän lähellämme asuneet lasitehtaalaisten lapset olivat yleensä hieman vanhempaa ikäluokkaa.

Ihan pikkupoikina leikimme veljeni kanssa pihapiirissä kaksistaan. Äiti oli kotona kuten useimmat äidit. Kauklahdessa ei tuolloin ollut mitään päiväkotia. Meidän talomme portaat olivat aluksi Åminnenmäen puolella ja portaiden edessä oli hiekkakasa, jossa leikimme pikkuautoilla. Autot olivat yleensä puusta, joskus metallista, mutta aika yleisesti autot oli puristettu jonkinlaisesta kumimassasta. Aluksi ne olivat maalattuja, mutta hiekkakasassa ne leikkien myötä muuttuivat tasaisen harmaiksi.

Oman muistini mukaan ensimmäiset leikkikaverimme olivat Sirenin Lefa ja Tiitta. En kyllä muista miten me aikoinaan tutustuimme. Olimme suurin piirtein saman ikäisiä. Lefa kolmisen kuukautta nuorempi kuin Kimmo ja Tiitta saman verran minua nuorempi. Lapsuudessamme ei yleensä leikitty toistemme kotona siitä yksinkertaisesta syystä, että kaikkialla elettiin hyvin ahtaasti. Meillä oli toki aika iso omakotitalo, mutta yläkerta oli vuokrattu ja alakerrassa asui meidän perheemme lisäksi alussa myös tätini perhe jonkin aikaa ja sen jälkeen isäni serkku. Mummo ja kummitätini Lempi kävivät melkein joka viikonloppu, joten ahdasta oli. Lefalla ja Tiitalla saatoimme kuitenkin leikkiä heidän kotonaan sisällä, vaikka ei heilläkään kovin paljon tilaa ollut. Heillä oli fortuna-pelin lisäksi myös Afrikan tähtipeli. Niitä pelattiin ahkerasti. Meille oli myös suureksi hyödyksi ruotsinkieliset sarjakuvalehdet, joita saimme lukea. Sirenien äidinkieli oli ruotsi. Siellä tuli luettua aluksi Kalle Ankaa ja sittemmin Stålmania (Teräsmies) ja Läderlappenia (Batman). Me näet Kimmon kanssa aloitimme koulunkäyntimme ruotsinkielisessä koulussa. Kouluun menimme aivan ummikkoina.

Jostain syystä Sinikarit myivät palstansa jo 1950-luvun alussa Tuntureille. Sinikari oli tunnettu jalkapalloilija, joka toimi työnsä ohella myös valmentajana. Hän valmensi mm. HPS:n (vihreät jääkärit) Suomen mestaruuteen tähtipelaajansa Kaj Pahlmanin johdolla. Sinikari opasti siskoani kasvien keruussa eli toisin sanoen harvinaiset kukat ovat kauniimpia luonnossa kuin maljakossa. Systeri puolestaan siirsi tämän tiedon meille. Valkolehdokit ja kissankäpälät saivat olla meiltä rauhassa. Sinikarin palstan ostivat Aarne ja Jenni Tunturi. Heidän tyttärensä Tuula oli ensimmäisiä leikkikavereitamme. Lauri syntyi vasta 1950-luvulla ja olemmekin veljeni kanssa aina muistaneet kiusoitella Lauria, että muistamme hyvin kuinka Lauri vielä imi äitinsä tissiä.

Vähän ennen 1950-luvun puoliväliä Romppaset muuttivat Kauklahteen lähelle Rannikon työväentaloa. Itse asiassa Sirenit asuivat myös siellä. Törmäsimme Oskiin (Osmo) ja Masaan (Matti) kuumana kesäpäivänä Stenbackantien risteyksessä. Romppasen pojat olivat ruskeita kuin pavut. Tuohon aikaan otettiin reippaasti aurinkoa ilman mitään aurinkovoiteita. Päinvastoin ajateltiin, että kun nahka kunnolla kärähtää, niin rusketus säilyy paremmin eikä nahka enää uudelleen pala. Uusille kavereille piti tietysti näyttää meidän suosituimmat leikkipaikkamme. Aavasaksan monttumäen kohdalla oli sellainen jännä tuomien kehä. Kutsuimme sitä Tarzan-puuksi. Puita oli neljä tai viisi ympyrässä ja hypimme puusta toiseen. Mieleeni on jäänyt erikoinen muistikuva. Romppasen Oski oli pikkupoikana sutjakka ja notkea ja muistan hänen roikkuneen oksassa muutaman sekunnin ihan vaan hampaidensa varassa.

Ruotun pojat asuivat aluksi Uralissa. Ensimmäinen kohtaamisemme päättyi kivien nakkeluun toisiamme kohti. Pojat muuttivat vähän myöhemmin Åminnen pihapiiriin kuuluneeseen punaiseen pitkähköön taloon. Espoon ensimmäinen suomenkielinen aloitti toimintansa sinä noin 120 vuotta sitten. Rakennus purettiin muistaakseni 1980-luvun alussa, koska siinä oli tupajumeja. Ruotun poikien kanssa olimmekin sitten aika paljon tekemisissä, koska meitä yhdisti urheilu. Ripa (Risto) ja Raikka (Raimo) olivat samaa ikäluokkaa ja pikkuveli Timppa (Timo) hieman nuorempi.

Timpalla oli pienenä ärrävika ja sen vuoksi me kiusoiteltiin Timppaa, että sanopas veljiesi nimet. Siihen Timppa ”Rldlisto ja Rldaimo Rlduottu”. Kerran kävi niin, että Luotamo ajoi Timpan ohi Alkon pakettiautolla, jota jostain syystä kutsuttiin ”Myrkkybussiksi”. Luotamo asui nykyisen Kurtinmäentaipaleen ja Varsikengänkujan kohdalla. Timppa heitti autoa kivellä ja Luotamo nousi autosta hurjana kysyen Timpalta, että kenenkös poika sinä olet. Siihen Timppa ”en kenenkään, minä olen äidin kulta”. No, Luotamo repesi nauruun ja suuttumus vaihtui hymyksi. Äidin kullalle kävi myöhemmin surullisesti. Timppa oli kesätöissä rakennuksilla Ruotsissa ja sai surmansa jäätyään kaatuneen rakennuselementin alle.

Kuva 1. Vuonna 1947 muutettiin Kalliosta Kökkeliin. Kimmo, Esa ja Leena
Kuva 2. Esa äidin sylissä ja Kimmo mummon sylissä kesällä 1949

 Ssk_kuvat002-5.jpg
 Ssk_kuvat001-5.jpg


Takaisin yleiskatsaukseen


 

TAPAHTUMAKALENTERI

Feed
18.08.2019
-
15.09.2019
ÄÄNESTYS Vuoden 2019 Kauklahtelainen
ÄÄNESTÄ VUODEN KAUKLAHTELAISTA Äänestysaikaa on aina 15.9 saakka! https://docs.google.com/forms/d/e/1FAIpQLSfmUYZdAtZdxkcL7VF1XRZPQtuDgcyJdDmabb4OkeOzGmzePQ/viewform VUODEN KAUKLAHTELAINEN...   Lisää
21.09.2019
-
21.09.2019
Kauklahti-päivä 21.9.2019
KAIKKI MUKAAN KAUKLAHTI-PÄIVÄN PÄÄTAHTUMAAN lauantaina 21.9.2019 klo 10-14 Päätapahtuma perinteisenä Kauklahti-päivänä ja siihen liittyvä tapahtumatori järjestetään Finnsin opistolla os. Finnsinmäki 6,...   Lisää
26.09.2019
-
26.09.2019
Kulttuurikävely Åminnen historiaan KAMUn vetämänä
Asukasfoorumitoimintaa. Tarkemmat tiedot tulossa lähiaikoina.   Lisää
22.10.2019
Huippuluento YMPÄRISTÖ ON MIELENTILA - kertomuksia ympäristöstä ja taiteesta
Asukasfoorumitoimintaa. Kauklahtelainen professori Markku Hakuri luennoi aiheesta - tiedot tarkentuvat myöhemmin. Paikkana Kauklahden Elä ja asu-seniorikeskus, Hansakartano 4. Kahvitarjoilu. Vapaa pääsy!   Lisää


 

KAUKLAHTI-seura ry

Kauklahti-seura ry (ruots, Köklaxgillet rf) on vuonna 1972 perustettu kaupunginosayhdistys (kotiseutuyhdistys), jonka tarkoituksena on  

1)    edistää toimialueen asukkaiden kotiseutuhenkeä ja viihtyvyyttä

2)    toimia toimialueensa asukkaiden ja eri yhteisöjen yhdyssiteenä

3)    vaikuttaa alueen palveluihin ja elinympäristön laatuun

4)    edistää yhteistyötä toimialueen päättäjien ja viranhaltijoiden kanssa alueen kehittämisessä.Kauklahti-seuran toiminta-alue on Suur-Kauklahti lähiympäristöineen.