Kauklahti-seura ry - Köklaxgillet rf                              Aktiivista kaupunginosatoimintaa lähellä Sinua!

info@kauklahti.fi     

UUTISET


Takaisin yleiskatsaukseen

19.03.2019

BLOGI 03: Snadina skidinä Kökkelissä. Talvella Åminnessa

Snadina skidinä Kökkelissä
Talvella Åminnenmäessä

Åminnen kartanon alapuolella oleva mäki, erityisesti Åminnentien ja kävelytien välinen osuus sekä ns. Aavasaksan kallio olivat lapsuudessamme 1950-luvulla erittäin suosittuja laskettelupaikkoja. Itse asiassa siellä lasketaan tänä päivänäkin, mutta paljon rajoitetummin. Nykyään vain pulkilla ja liukureilla. Kauklahden Pyrinnön hiihtolatu tuli aikoinaan Åminnentietä pitkin ja laski alas meidän ja Tunturin (alun perin Sinikarin) välisen kuusiaidan ja ojan sivuitse Åminnenrannan tielle ja siitä edelleen kohti Rannikon työväentaloa. Teitä ei hiekoitettu, joten niitä pitkin saattoi hyvin hiihtää suksilla.

Lapsuudessamme rinteessä ei ollut juurikaan puita. Eihän ne päässeet kasvamaan, kun koko rinne oli tampattu kovaksi. Rinteeseen tehtiin hyppyreitä. Eihän niissä kovin pitkälle hypätty, vaikka joskus vauhtia otettiin aina Åminnen kartanolta asti. Pisimmillään ehkä kuusi seitsemän metriä. Rinteessä oli pitkin ja poikin latuja. Aika suosittu oli ns. monttumäki. Åminnentien ja Aavasaksan välillä oli kolme syvää kuoppaa, joiden läpi latu kulki. Se oli oiva paikka katkoa suksia, sillä kuopat olivat jyrkkäreunaisia. Hurjimmat huhut kertoivat, että kuopat olisivat syntyneet sodan aikana, kun venäläiset lentokoneet pudottivat pommeja. Uskoisin, että niille löytyy jokin paljon arkisempi selitys. Ehkä niissä oli aikoinaan ollut jonkinlaisia maakellareita.

Ensimmäiset sukseni olivat itsetehdyt remmisukset. Ne olivat niin surkeat, että oikein urakalla yritin niitä katkoa ja lopulta onnistuinkin. Sain uudet Lampisen sukset, joita jotkut haukkuivat Lampisen limalaudoiksi. Seuraavaksi sain Järviset, Karhut ja Valtoset. Ne olivat yleisimmät suksimerkit tuohon aikaan. Siteet olivat joko ns. rotanloukkuja tai y-siteitä. Yhtä hyviä molemmat. Retkihiihtäjillä oli leveämpiä suksia ja niissä oli vaijerit monojen kannan ympärillä. Sukset olivat kalliita ja suksien mentyä poikki varsin yleisesti ne paikattiin säilykepurkin pellillä. Eiväthän ne enää silloin kunnolla luistaneet, mutta kelvattava oli, kun uusiakaan ei joka talvi saanut.

Teitä ei vielä 1950-luvulla hiekoitettu kovin yleisesti. Postia kuljetettiin yleisesti potkukelkoilla talvisin. Kuvajan Toini jakoi meidän alueemme aina ajoissa ja hän myös tunsi jokaisen alueen asukkaan, joten ei ollut vaaraa, että posti menisi väärään osoitteeseen.

Åminnenmäkeä laskettiin alas kelkoilla. Me saimme rattikelkat Kimmon kanssa joululahjaksi. Niitä oli kahta mallia. Toisissa oli jonkinlainen käsijarru, mutta meidän kelkoissamme oli jalkajarrut. Eihän niistä jarruista paljon hyötyä ollut, jos mäki oli jäinen. Saatoimme ottaa vauhtia aina Jupista asti ja laskea alas aina Stenbackan tielle asti. Vauhti oli joskus aika hurjaa. Kerran Kimmo tuli mäkeä alas täyttä vauhtia ja Halosen kuorma-auto tuli mäen alla kurvissa vastaan. Halosen Pena ehti onneksi jarruttaa ajoissa ja Kimmokin vähän hiljentää. Kelkka meni päin auton etupyörää. eikä mennyt edes rikki. Kimmolle jäi kyllä komeat mustelmat alavatsaan, ihan ratin muotoiset.

Yleensä autot osasivat meitä varoa, eikä niitä talvisin oikeastaan ollutkaan kuin kaksi. Halosen GAZ-merkkinen kuorma-auto (sitä ennen ”hoppa”), jolla Halosen pojat, Teuvo ja Pentti ajoivat halkoja ja muuta tavaraa. Halosilla oli halkotarha aseman lähellä entisen tasoristeyksen kohdalla nykyistä Lumenea vastapäätä. Haloset myös aurasivat teitä traktorilla. Halosen Eki ajoi traktoria ja aika varhain jo kuorma-autoakin, vaikka korttia ei tainnut vielä ollakaan. Toinen auto oli Sirenin Kurren taksi tai pirssi niin kuin siihen aikaan sanottiin. Kurrella oli 1950-luvulla ensin Ford Customline san jälkeen iso tummansininen Mercury. Joskus sattui niin, että Kurre ei päässyt mäkeä ylös. Siihen aikaan ei vielä ollut käytössä mitään nastarenkaita ja silloin koitti meidän tähtihetkemme. Kurre otti kyytiin joka ainoan paikalla olleen kakaran saadakseen painoa takapenkille. Niin me sitten hurautettiin mäkeä ylös aina Jupin mäelle asti. Itse asiassa me emme puhuneet Juppista tai Jupista vaan Jipistä. Hagmanin Hasseakin sanottiin Jipin Hasseksi.

Välillä pidimme hiihtokilpailuja. Meillä oli sellainen lyhyt lenkki suurin piirtein tonttimme ympäri. Jokainen sai vuorollaan olla ihailtu hiihtosankari. Ylivoimaisesti suosituinta oli olla Veikko Hakulinen. Muut sankarit tulivat kaukana perästä. Heikki Hasu, Arvo Viitanen ja August Kiuru kelpasivat. Joskus heittäydyttiin kansainvälisiksi, jolloin kuvaan tulivat mm. Sixten Jernberg, Hallgeir Brenden ja Pavel Koltshin.

Talvella olimme ulkona iltaisin yleensä vain silloin kun kirkas ilma, tähtitaivas ja kuu. Katuvalot tulivat meidän tiellemme muistaakseni vasta vuonna 1956. Kerran alkuillan hämärissä laskettiin kelkoilla mäkeä ja siinä kesken kaiken minulle tuli hirveä pissahätä. Siinä piti nopeasti kaivella vehkeet esiin hiihtohousujen, välihousujen ja kalsareiden lomasta. Lopulta onnistuin ja tempaisin oikein komean kaaren huutaen samalla ”kuka uskaltaa mua vastustaa, mull on kipparikalle taskussa”. Pikkupoikana minulla oli vähän tuota henkselinpaukuttajan vikaa. Koko poikajoukko repesi nauruun ja pilkkahuutoihin. Kaikessa kiireessä en ollut huomannut, että joukossa oli yksi tyttökin, Sirenin Tiitta. Voi sitä häpeän määrää ja vieläkin puna nousee poskille tapausta muistellessa.

Kuva. Vielä 1950 luvulla pukeuduttiin yksilöllisesti, erityisesti veljekset (Kuva Esa Lahtinen)

 Ssk kuva001-3.jpg


Takaisin yleiskatsaukseen


 

TAPAHTUMAKALENTERI

Feed
22.10.2019
Huippuluento YMPÄRISTÖ ON MIELENTILA - kertomuksia ympäristöstä ja taiteesta
Asukasfoorumitoimintaa. Kauklahtelainen professori Markku Hakuri luennoi aiheesta - tiedot tarkentuvat myöhemmin. Paikkana Kauklahden Elä ja asu-seniorikeskus, Hansakartano 4. Kahvitarjoilu. Vapaa pääsy!   Lisää
13.11.2019
-
13.11.2019
Kurttila-ilta
Kurttila-ilta keskiviikkona 13.11.2019 klo 18-19.30 – keskustelua alueen ajankohtaisista suunnitelmista ja ehkä katsaus historiaankin, mutta myös valo-iloittelua – seuraa tiedotustamme tarkemmasta ohjelmasta!...   Lisää
01.12.2019
-
24.12.2019
Elävä Joulukalenteri Kauklahdessa 2019
Tiedot täyfentyvät syksyn aikana.   Lisää
14.12.2019
-
14.12.2019
Kyläjoulu 2019
Kyläjoulua vietetään kaupunginpuutarhalla Vanttilassa ja ohjelmassa on mm. halieläimiä, mm. laama. Ohjelma tarkentuu vielä syksyn aikana, joten seuraa tiedotustamme!   Lisää


 

KAUKLAHTI-seura ry

Kauklahti-seura ry (ruots, Köklaxgillet rf) on vuonna 1972 perustettu kaupunginosayhdistys (kotiseutuyhdistys), jonka tarkoituksena on  

1)    edistää toimialueen asukkaiden kotiseutuhenkeä ja viihtyvyyttä

2)    toimia toimialueensa asukkaiden ja eri yhteisöjen yhdyssiteenä

3)    vaikuttaa alueen palveluihin ja elinympäristön laatuun

4)    edistää yhteistyötä toimialueen päättäjien ja viranhaltijoiden kanssa alueen kehittämisessä.Kauklahti-seuran toiminta-alue on Suur-Kauklahti lähiympäristöineen.