Kauklahti-seura ry - Köklaxgillet rf                              Aktiivista kaupunginosatoimintaa lähellä Sinua!

info@kauklahti.fi     

UUTISET


Takaisin yleiskatsaukseen

10.04.2019

BLOGI 05 osa 2: Snadina skidinä Kökkelissä. Lapsuuden leikit

Snadina skidinä Kauklahdessa
Lapsuuden leikit (osa 2)

Lapsuudessamme erittäin suosittu leikkipaikka oli meidän pihamme, jonne kokoontui yleensä toistakymmentä kaveria. Ylivoimaisesti suosituin leikki oli kymmenen tikkua laudalla. Lähes kaikissa leikeissä aloittaja arvottiin erilaisin loruin esim. ”maalari maalasi taloa, sinistä ja punaista …” tai ”Ulle dulle doff kinkelade koff…”. Yleensä leikit koostuivat kiinniottamisesta, jonkun näkemisestä tms. Tunnettuja leikkejä olivat mm. natsku, kirkonrotta ja viimeinen pari uunista ulos.

Aivan lähellä meitä oli useita hyviä leikkipaikkoja. Aavasaksa niminen kallio on Åminnenmäen ja kävelytien välissä. Siellä meillä oli Tarzan-puu ja talvisin laskettiin kalliolta suksilla alas. Siellä oli isoja kiviä, puita, pensaita, kallio-onkaloita ja muita hyviä piilopaikkoja. Me leikittiin pum-sotaa eli piilosta ammuttiin mielikuvitusaseilla tai joillain itse veistetyillä aseilla toisiamme kohti huutamalla pum, jos sattui jonkun näkemään. Joskus olimme rosvoja ja pollareita, toisinaan intiaaneja ja skoopareita. Vähän konkreettisempia aseita olivat koiranputkesta tehdyt puhallusputket. Syksymmällä kerättiin pihlajanmarjoja suuhun ja ammuttiin niitä putkella toisiamme kohti joko yksittäin tai sarjatulella. Eiväthän ne osumat sattuneet, mutta eihän se ollut mukavaa saada märkää pläjäystä naamalleen.

Lapsuudessamme Åminnenmäessä oli hylätty jonkinlainen maa- tai talouskellari aivan tien vieressä. Tänään siitä on jäljellä vain hieman kivijalkaa, mutta 1950-luvulla siinä oli kattokin. Alhaalla oli pienehköjä komerontapaisia varastoja ja ylhäällä kuivaa heinää. Luulen, että kellari oli alun perin tiili/lasitehtaan työväen elintarvikkeiden säilömistä varten rakennettu. Ylätilan heinät ehkä hevosten rehuksi tarkoitettua. Voi myös olla, että rakennus kuului Åminnen kartanossa aikoinaan toimineelle maatalouskoululle. Joka tapauksessa se oli aivan erinomainen leikkipaikka, koska sieltä löytyi hienoja piilopaikkoja.

Uralin alapuolella Rannikontien päässä ei lapsuudessamme vielä ollut kovinkaan paljoa metsää. Puut olivat harvemmassa ja ne olivat pieniä. Siitä syystä rinne oli saniaisten peitossa. Teimme jousipyssyjä yleensä pihlajasta, mutta joskus myös kestävämmästä katajasta. Jousipyssyillä leikimme Robin Hoodia smyygaamalla saniaisten alla ja ammuimme saniaisten varsista tehdyillä nuolilla. Jos sattui osumaan, niin ei se niin kipeää tehnyt.

Siinä samassa kohdassa ylempänä lähellä Uralia oli lähde, josta virtasi vesi alemmas. Keväämmällä lumien sulaessa vettä tuli aika reippaastikin. Tutustuimme siellä Myllylän Timppaan, joka oli meitä vähän vanhempi ja kätevä tekemään kaikenlaisia vempaimia. Timppa oli rakentanut virtaavaan puroon vesirattaan, joka pyöri varsin vauhdikkaasti. Nykyään lähde on peitetty, mutta edelleen sieltä virtaa varsinkin keväisin pienehkö puronen. Timppa osasi tehdä aika vaarallisiakin vehkeitä mm. tussarin. Metalliputki puristettiin toisesta päästä kiinni ja sisälle laitettiin jonkinlaista ruutia. Luojan kiitos meille ei sattunut mitään, mutta muualla sattui näiden tussarien kanssa vakaviakin onnettomuuksia.

Samassa kohtaa Uralin alapuolella tapasimme ensimmäistä kertaa Rostenin Masan ja Ykän. Yleensä uusien kavereiden kohtaamisen yhteydessä oli aina pientä nokittelua. Meidän lapsuudessamme tehtiin ritsoja eli haaraiseen puuhun laitettiin kuminauha ja nahkakappale ja sitten ammuttiin pieniä kiviä. Rostenin pojilla oli kuitenkin huomattavasti järeämpi ase. Pojat olivat laittaneet metallista tehdyn ritsan lankkuun kiinni ja ampuivat huopakatonauloja niin että puissa vain rapisi. Todettiin, että yhteisenä intressinä oli ryhtyä kavereiksi.

Juppia vastapäätä Åminnentien toisella puolella oli tyhjä tontti, jota oli alun perin kaavailtu myymälätontiksi. Jonkin aikaa siinä pysähtyikin Elannon myymäläauto, mutta Elannon myymälän valmistuttua Kauklahteen myymäläauton käynnit päättyivät. Se oli alkolaisten ns. yhteisaluetta eli oli jäänyt jakamatta tonttijaon yhteydessä. Se oli lapsuuden pelikenttä, jossa pelasimme neljää maalia. Peliä pelattiin pienillä pesäpallomailoilla ja tennispalloilla. Pallon uskalsi ottaa kiinni paljain käsin, mutta kyllä meillä oli räpylätkin. Ensimmäinen räpyläni oli mokkanahkainen ja vihreä. Myöhemmällä iällä pelasimme jonkin verran pesäpalloakin siellä, mutta siihen peliin kenttä oli liian pieni. Kentän vieressä asui vanhempi pariskunta, joilla oli hieno puutarha. Aivan rajalla oli kriikunapuita eikä meillä tietenkään ollut voimaa vastustaa kiusausta ja pistää kriikunoita poskeemme. Isäntä lähti peräämme ja kerran sai pihtiotteen niskastani. Ei auttanut muuta kuin anella armoa. Sen jälkeen en enää syyllistynyt kriikunavarkauteen.

Ehkä yksi hienoimmista jutuista lapsuudessamme oli flengauspuu. Ruotun pojat olivat jostain ”löytäneet” pitkän paksun köyden. Meidän lähellämme kävelytien ja Åminnenmäen välissä rinteessä oli valtava vanha koivu, jossa oli paksu oksa noin neljän metrin korkeudella. Ripa kiipesi puuhun kiinnittämään köyden. Kun otti vauhtia ylhäältä rinteestä, saattoi heilahtaa lähes kymmenen metriä lähellä olevaan raitaan. Joskus flengaus epäonnistui niin pahasti, että flengaaja putosi alla olevaan löysään kuraan. En tiedä valuiko siihen kuoppaan Åminnen jätevesiä, mutta kyllä se ainakin haiskahti. Flengausköysi roikkui puussa vuosikausia ja siitä oli iloa vielä meidän ikäpolveamme nuoremmille. Joskus 1970-luvun lopussa koivu kuoli pystyyn ihan vaan vanhuuttaan.

Meillä oli tapana myös leikkiä polkupyörillä linja-autoa. Ajelimme pitkin Åminnenmäkeä, Stenbackantietä ja Rannikontietä välillä pysähtyen kuvitteellisille pysäkeille. Arvoimme keskenämme kuka sai ajaa milläkin Matkustajain Auton bussinumerolla. Me pojat seurattiin tarkkaan linja-autojen malleja ja merkkejä. Ehkä hieman yllättäen Arne Sacklenin perustama bussiyhtiö oli lasitehtaan lopetettua noussut Kauklahden suurimmaksi työnantajaksi. Fransmanin kaupan taakse yhtiö rakensi varsin suuren autotallin ja työntekijöille pienkerrostalon. Autot olivat värikkäitä, katto oli punainen, kyljet siniset ja välissä oli keltainen raita. Autoissa oli joko Ajokin tai Kutterin korit. Myöhemmin yhtiö myytiin Someron Linjalle ja siitä tehtiin Auto Arvela-niminen tytäryhtiö.
Kuva: Kimmo ja Esa pihalla Ståhlin Joukon kanssa. Ståhlit asuivat vuokralla meidän yläkerrassamme 1950-luvun alussa

 Ssk_kuvat003-5.jpg


Takaisin yleiskatsaukseen


 

TAPAHTUMAKALENTERI

Feed
26.09.2019
-
26.09.2019
Kulttuurikävely Åminnen historiaan KAMUn vetämänä
Asukasfoorumitoimintaa. Tarkemmat tiedot tulossa lähiaikoina.   Lisää
27.09.2019
-
29.09.2019
Espoon Barokkipäivät: MATKA
Espoon Barokkipäivät alkavat kolmipäiväisellä tapahtumasarjalla Kauklahdessa teemalla MATKA: Pe 27.9.2019 Klo 19:00 Kauklahden kappeli, Espoo Taivainen matka Solistina kauklahtelainen sopraano Anna...   Lisää
22.10.2019
Huippuluento YMPÄRISTÖ ON MIELENTILA - kertomuksia ympäristöstä ja taiteesta
Asukasfoorumitoimintaa. Kauklahtelainen professori Markku Hakuri luennoi aiheesta - tiedot tarkentuvat myöhemmin. Paikkana Kauklahden Elä ja asu-seniorikeskus, Hansakartano 4. Kahvitarjoilu. Vapaa pääsy!   Lisää
13.11.2019
-
13.11.2019
Kurttila-ilta
Kurttila-ilta keskiviikkona 13.11.2019 klo 18-19.30 – keskustelua alueen ajankohtaisista suunnitelmista ja ehkä katsaus historiaankin, mutta myös valo-iloittelua – seuraa tiedotustamme tarkemmasta ohjelmasta!...   Lisää


 

KAUKLAHTI-seura ry

Kauklahti-seura ry (ruots, Köklaxgillet rf) on vuonna 1972 perustettu kaupunginosayhdistys (kotiseutuyhdistys), jonka tarkoituksena on  

1)    edistää toimialueen asukkaiden kotiseutuhenkeä ja viihtyvyyttä

2)    toimia toimialueensa asukkaiden ja eri yhteisöjen yhdyssiteenä

3)    vaikuttaa alueen palveluihin ja elinympäristön laatuun

4)    edistää yhteistyötä toimialueen päättäjien ja viranhaltijoiden kanssa alueen kehittämisessä.Kauklahti-seuran toiminta-alue on Suur-Kauklahti lähiympäristöineen.