UUTISET


Takaisin yleiskatsaukseen

09.08.2019

BLOGI 08: Snadina skidinä Kökkelissä. Skoleen

Snadina skidinä Kökkelissä
Skoleen

Aloitin koulunkäynnin syksyllä 1953. Joulun alla syntyneenä olin siis kuusivuotias. Koulu-urani ei ollut ihan tavanomainen. Täysin ummikkona suomenkielisenä aloitin kouluni Köklax svenska folkskolassa eli nykyisessä Kungsgårdskolassa. Kauklahteen oli perustettu Espoon ensimmäinen suomenkielinen koulu jo vuonna 1891 Åminnen kartanon yhteydessä olleeseen rakennukseen tiilitehtaanjohtaja Karl Wilkmanin toimesta. Koulu siirrettiin myöhemmin muualle ja rakennus purettiin 1970-luvulla, kun siinä todettiin tupajumeja. Suomenkielinen koulu rakennettiin vuosisadan alussa Pellon seisakkeen luo lähelle Mikkelää. Sekin rakennus tuhoutui muutama vuosi sitten tulipalossa. Ruotsinkielinen koulu valmistui nykyiselle paikalleen vuonna 1910. Laajennusosa rakennettiin vasta 1980-luvun alussa.

Oli varsin yleistä, että varsinkin Kurttilan puolella myös suomenkieliset kävivät ruotsinkielistä koulua ihan käytännön syistä. Joen ja rautatien ylitys pienille lapsille koettiin vaaralliseksi. Kun muutimme Kauklahteen vuonna 1947, niin isosiskoni Leena oli jo ehtinyt käydä vuoden Kallion kansakoulua. Hän oli oppinut lukemaankin jo varmaan viisivuotiaana, joten ennakkoluulottomasti hän lähti raivaamaan tietä veljelleni ja minulle. Leenaa auttoi alkuun erityisesti Sandströmin (Åberg) Ann-Marie, joka asui lähellä Stenbackassa. Kimmon kanssa meillä oli pientä hajua ruotsinkielestä, koska läheisinä leikkikavereina olivat Sirenin Lefa ja Tiitta. Kimmo ja Lefa aloittivatkin samalla luokalla. Kimmo sai vieruskaverikseen ”tukioppilaaksi” Bärlundin Heidin ja minä Rannan Maritan. Systeemi oli sikäli hyvä, että meille järjestyi vieruskaveriksi tytöt, jotka osasivat suomea. Luokassa oli kahdenistuttavat pulpetit. Ilmeisesti pedagogisista syistä opettajat eivät puhuneet meille suomea. Marita oli itse asiassa täysin kaksikielinen ja tulkkasi tarpeen vaatiessa. Minun muistaakseni olimme itse asiassa Kimmon kanssa luokkiemme ainoat täysin suomenkieliset oppilaat. Kaikki suomenkieliset kaverimme aloittivat koulunsa Linturissa nykyisen Riiantien kohdalla sijanneessa huvilassa, jota myös Lepolaksi kutsuttiin. Rakennus oli tehtailija Wilkmanin 1910-luvulla rakentama.

Muistan ensimmäisen koulupäiväni vieläkin, sillä siitä alkoi välillä aika karikkoinenkin koulutieni. Olimme kokoontuneet koulun veistosaliin, joka toimi luokkahuoneenamme ensimmäisen vuoden. Vanhempani olivat panneet siskoni saattamaan minut koulutielle, koska he eivät osanneet ruotsia. Äiti kyllä ymmärsi ruotsia, sillä hänen isänsä tuli ruotsinkielisestä suvusta, mutta äiti ei kuitenkaan puhunut ruotsia. Kahtena ensimmäisenä kouluvuotena opettajanani toimi Marita Lindfors, jota kutsuimme jostain syystä muistaakseni ”skribbaniksi”. Aluksi jokaisen oppilaan piti nousta ylös, kun nimi mainittiin. Kun minun vuoroni tuli, niin menin ihan kipsiin enkä noussut ylös. Systeri tietysti kuiskaili, että ylös siitä, mutta ei se tehonnut. Lopulta hän ja opettaja yhteisvoimin saivat temmottua minut pystyyn. Ei ihan hyvä alku koulu-uralle.

Koulussahan piti aluksi oppia lukemaan, kirjottamaan ja laskemaan. Lisäksi oli vähän rennommat aineet kuten käsityöt, liikunta ja musiikki. Lukemaan opin kai aika helposti, mutta kirjoittaminen oli vaikeata. Vieläkin muistan, kuinka joskus piti jäädä tunnin jälkeen kirjoitusta harjoittelemaan ja kotiläksyksi ”Omskrivning”. Laskento sujui kohtalaisesti, vaikka siskoni joutui vähän auttelemaan. Tosin olin aika itsepäinen. Sanoin, että totta kai lasku on oikein, kun olen sen itse laskenut. Muistelen, että ensimmäinen askartelutyöni oli pannunalus, joka tehtiin paperinarusta ja niinestä. Sen jälkeen tehtiin pannulappu ruutukankaasta ja langasta.

Ensimmäisen luokan jälkeen luokkamme muutti päärakennuksen sivussa olleeseen pikkurakennukseen, joka toimi koulun keittiönä ja jossa Strengin Svea teki pitkän päivätyön. Ilmeisesti tila piti ottaa käyttöön, koska kuuluimme suuriin ikäluokkiin. Itse asiassa meidän luokallamme oli oppilaita aika vähän, ehkä noin 20 oppilasta. Toiselta luokalta on jäänyt mieleen hieman enemmän muistoja. En tiedä oliko uskonnon merkitys opetuksessa tuohon aikaan suurempi, mutta virsiä veisattiin aika paljon ja mieleeni on jäänyt erityisesti virsi ”Blott en dag…”. Opettajamme oli myös erittäin taitava piirtämään. Hän piirsi raamatullisia kuvia, jossa paimenet olivat kedolla yms. Väriliituja käytettiin harvoin ja siksi mielessäni ovat elävästi juuri se tietty sininen ja tietty keltainen väri, joka liidusta lähti. Vähemmän mukava muisto tulee kouluruokailusta. Olen aina ollut kaikkiruokainen, mutta jostain syystä koulun ruispuuro ei tahtonut mennä minulta alas. Opettajan kanssa kävimme siitä kovat taistelut, jotka päättyivät siihen, että ruokatunti loppui ja minulta jäi puuro syömättä.

Kolmannella luokalla siirryimme taas varsinaisen koulun puolelle, Samassa luokassa opiskeli myös neljäs luokka ja opettajana oli Hans Westerlund. Hän oli tuolloin aika nuori, sillä muistan, että hän olisi käynyt joskus koululla varusmiesaikanaan. Myöhemmin hän toimi Espoon kaupungin johtavana virkamiehenä ruotsinkielisen koulutoimen puolella. Kolmannella luokalla olin jo päässyt aika hyvin jyvälle ruotsin kielestä ja muistan kuinka ylpeä olin, kun opettaja kehui kerran kirjoittamaani ainetta. Vaikka koulutieni ei ollut ehkä niitä helpoimpia, niin muistelen lämmöllä aikojani ruotsinkielisessä koulussa. Mieleeni ovat jääneet erityisesti koulun joulujuhlat leikkeineen. Vieläkin sydämessä läikähtää, kun näen Lucia kulkueen.

Jostain syystä me kaikki sisarukset vaihdoimme kolmannen luokan jälkeen suomenkieliseen kouluun. Jälkikäteen se on usein harmittanut, sillä jatkamalla ruotsinkielisessä koulussa olisi ollut mahdollisuus tulla kaksikieliseksi. Toisaalta sain kuitenkin kokea ripauksen suomenruotsalaisesta kulttuurista ja ehkä hieman keskinkertaista paremman ruotsin kielen taidon. Myöhemmin työelämässä kielitaidosta on ollut hyötyä, erityisesti pohjoismaisissa yhteistyöprojekteissa. Vaikka puhuminen onkin hieman kankeaa, niin edelleen luen kymmenkunta kirjaa vuodessa ruotsiksi.

Neljännen luokan aloitin sitten Pellossa sijainneessa Kauklahden kansakoulussa. Koulumatkaan tuli ylimääräistä jännitettä, sillä sinne matkustettiin junalla Kauklahdesta Pellon seisakkeelle. Matka taittui höyryjunalla, sillä muunlaisia junia ei vielä ollut. Koulun vaihdossa taakse jäi vanhat koulukaverit ja uudet tuli tilalle. Tosin monet olivat ennestään tuttuja Kauklahden Pyrinnöstä. Opettajani oli Veikko Silvennoinen. Hän oli mielestäni erinomainen opettaja, joka ymmärsi vaikeuteni erityisesti oikeinkirjoituksessa. Kaksoiskonsonantit kun eivät loksahtaneet kohdalleen. Hän oli myös aktiivinen politiikassa toimien useita vuosia Kauklahden Sos.dem. Yhdistyksen puheenjohtajana. Nuoruudessaan hän oli liittynyt SS-joukkoihin ja haavoittunut itärintamalla. Taustaansa hän ei kieltänyt, mutta ei sitä kyllä esiinkään nostanut.

Koulun muina opettajina toimivat naisopettajat Kantinkoski, Länsiluoto ja Havastila. Viime mainittu haukkui minut kerran pataluhaksi, kun myöhästyin koulusta. En voinut käsittää mistä sellainen raivonpurkaus johtui. Toisaalta moni muukin sai kuulla kunniansa Havastilalta, joka avasi ikkunansa asunnostaan koulun yläkerrassa ja antoi palaa. Keväällä tuli sitten aika tehdä valinta jäädäkö kansakouluun vai pyrkiäkö oppikouluun. Silvennoisen Veikko kävi meillä kotona vakuuttamassa vanhemmilleni, että minun kannattaisi pyrkiä oppikouluun. Niinpä pyrin Leppävaaran yhteiskouluun ja pääsinkin sinne heti ensimmäisellä yrityksellä.

Nykyisin kauklahtelaisilla on koulujen suhteen huomattavasti yksinkertaisempaa. Nykyinen Hansakallion koulu valmistui vuonna 1957 eli silloin kun olin jo Leppävaarassa. Espoon yhteislyseo aloitti toimintansa 1960-luvun alkupuolella Riiantien kohdalla sijaitsevissa parakeissa. Silloin tieni oli jo kulkenut Helsingin kaksoisyhteislyseon lukioon. Toivottavasti Kauklahden kouluolot pysyvät hyvinä ja lukio-ongelma saadaan ratkaistua. Yhtenäisellä koulutiellä on suuri merkitys esimerkiksi ystävyyssuhteiden säilymisen kannalta. Minulla onkin ongelmana, etten välttämättä tunne vanhoja koulukavereitani, jos tulevat kylällä vastaan. Tiet ovat erkaantuneet niin moneen kertaan.

Kuvat:
-Luokkakuva Kauklahden suomalaisen koulun oppilaista vuodelta 1952 Linturista (Lepola). Opettaja Kantinkoski. (Kuva Eine Wennerström)
-Luokkakuva Köklax svenska folksskola 1953, jossa olen ensimmäisellä luokalla. Opettajana Marita Lindfors
-Luokkakuva vuodelta 1954 toiselta luokalta
-Luokkakuva vuodelta 1955 kolmannelta luokalta. Kuvassa on myös neljännen luokan oppilaat. Opettajana Hans Westerlund
-Luokkakuva neljänneltä luokalta Pellon koulusta. Opettajana Veikko Silvennoinen.

 Ssk-009_Kuvakooste01-JPG.jpg
 Ssk-009_Kuvakooste02-JPG.jpg


Takaisin yleiskatsaukseen


MobilePay-jäsenmaksu2020.kuva
MobilePay-jäsenmaksu2020.kuva
Ihohoitola Ilona
Ihohoitola Ilona
Kehystämö-Taiteilija Alpo Vanninen
Kehystämö-Taiteilija Alpo Vanninen
EDEN SALONKI
EDEN SALONKI
Valgieloitsu
Valgieloitsu
Parturi-kampaamo Mia Fagerström
Parturi-kampaamo Mia Fagerström
Kartanon Kyläkirppis
Kartanon Kyläkirppis
Sisustusliike Uniikkitehdas
Sisustusliike Uniikkitehdas
Kauklahden eläkkeensaajat
Kauklahden eläkkeensaajat
Alepa Kauklahti
Alepa Kauklahti
Kauklahden Kukka
Kauklahden Kukka
Kauklahden Kappeli
Kauklahden Kappeli
Balance koirien hyvinvointi palvelut
Balance koirien hyvinvointi palvelut
AAnandamaya Yoga and Wellness Studio
AAnandamaya Yoga and Wellness Studio
LUVN Kauklahden Elä ja asu -seniorikeskus
LUVN Kauklahden Elä ja asu -seniorikeskus

 päivitetty 050324