Kauklahti-seura ry - Köklaxgillet rf                              Aktiivista kaupunginosatoimintaa lähellä Sinua!

info@kauklahti.fi     

UUTISET


Takaisin yleiskatsaukseen

21.02.2019

BLOGI 01: Snadina skidinä Kökkelissä. Espoonjoki

Snadina skidinä Kökkelissä. Espoonjoki

Opin uimaan

Aivan pienenä meillä ei ollut veljeni kanssa mitään asiaa joen rantaan ilman vanhempia. Muutimme Kauklahteen kesällä 1947 Åminnenrantaan. Tosiasiassa talomme on pikemminkin Åminnenmäen kohdalla. Postiosoitteemme oli aina 1970-luvun alkuun yksinkertaisesti Kauklahti Rannikko. Meillä ei vielä ollut kaivoa. Juomavesi haettiin lähteestä Kurtinmäenkujalta. Lähde on nykyään peitetty ja sijaitsi Antilan tontilla (nykyään Cacciatore). Käyttövesi pyykinpesua, saunomista yms. varten haettiin joesta. Kesällä käytettiin rattaita ja talvella vesikelkkaa. Vasta 1948 isäni ja Unto-setä (Unski) kaivoivat kaivon tontillemme. Kaivonkaivuuseen liittyi dramatiikkaa, sillä isä ja Unski alkoivat kaivaa kaivoa ilman, että laittoivat kaivonrenkaat paikalleen sitä mukaa kun mentiin syvemmälle. Kun he olivat kahvitauolla, niin kaivo romahti. Sinne he olisivat jääneet pehmeän saven alle, jos olisivat olleet kaivannossa.

Kesäisin äiti kävi pyykillä joen rannassa. Joessa oli pieni pesulaituri suurin piirtein siinä kohtaa, missä nykyään on kävelysilta (se ruosteinen Kauklahdenväylän kohdalla). Aurinkoisina päivinä pyykit kuivuivat auringossa joen rannassa. Kesällä 1952 olin viisivuotias. Meillä oli tapana veljeni kanssa pitää laiturista kiinni ja päästää siitä sitten vähitellen irti ja alkaa polskia. Vähitellen sitten huomattiin, että mehän pysytään pinnalla. Niin tuli uimataito hankittua. Vieläkin muistan miltä tuntui, kun vesi meni sieraimista sisään. Oiva-enolta saimme auton sisärenkaan, jolla leikimme. Muuten rengas oli kiva uimalelu, mutta välillä renkaan venttiili raapaisi kunnon naarmun, jos renkaan läpi meni huolimattomasti. Seuraavana kesänä etsimme rengasta, mutta turhaan. Todennäköisesti faija oli myynyt renkaan.

Seuraavina kesinä kävimme joessa uimassa jo ilman vanhempia, mutta aina isommalla porukalla. Aika hyvä uimapaikka oli aivan Åminnenrannan alapäässä. Joessa oli siinä kohtaa hieman laveampi kohta ja suhteellisen syvääkin: Lohikosket asuivat tien päässä vain kesäisin. He olivat rakentaneet siihen kohtaan jokea pienen laiturin. Aika monet alkolaiset käyttivät sitä uimapaikkana.

Joskus kävimme uimassa myös Iso- ja Pikku-Köllissä. Ne sijaitsivat Lasitehtaan sillalta muutaman kymmenen metriä yläjuoksulle päin. Kuitenkin selvästi Hakalan sillalta alaspäin. Lasitehtaan työntekijät kävivät siinä uimassa ja vilvoittelemassa kesäpäivinä. Jotkut hyppäsivät veteen jopa vaatteet päällä. Aivan sillan pielessä oli Lasitehtaan sauna. Tiilisessä saunassa kävi saunomassa lasitehtaan väki ja siitä olikin mukava hypätä veteen uimaan. Sauna toimi myös pyykkitupana. Saunassa oli erikseen miesten ja naisten vuorot. Tiettävästi perhesaunomista ei harrastettu. Me emme siellä käyneet, koska meillä oli oma sauna.

Kauklahden Pyrintö järjesti Iso-Köllissä myös uimakilpailuja kesäisin. Kesällä 1955 veljeni osallistui uimakilpailuun ja harmikseen hävisi Sirenin Lefalle. Tappion karvasta kalkkia vuodatteli vielä vanhoilla päivilläänkin. Pyrinnön historiakirjassa on kuvakin kilpailun osanottajista. Ihmettelin miksi itse en ole kuvassa mukana. Olen melko varma, että sairastin juuri tuolloin tuhkarokon ja olin totaalisti poissa pelistä pari viikkoa.

Kun ikää alkoi karttua, niin aloimme käydä Kallvikissa uimassa, koska siellähän oli kunnon uimaranta ja paljon kavereita. Toinen syy oli joen saastuminen. Joen vesi todettiin uimakelvottomaksi, koska siinä oli liikaa kolibakteereja. Tuohon aikaan likavedet valuivat puhdistamattomina jokeen, usein ihan avo-ojia pitkin. Lopullinen niitti oli Kirkkojärven kuivaaminen, kun Tarvontietä (Turunväylää) rakannettiin.

Kalastusta Espoonjoessa

Espoonjoki oli lapsuudessani hyvin kalaisa joki. Talvella joessa ei kalastettu, mutta jään ollessa paksuimmillaan siitä sahattiin suuria jääkuutioita maataloihin. Muistan ainakin, että Juppin tilalle jääkimpaleita vietiin hevosella ja reellä lähellä päärakennusta olevaan kuusikkoon. Jäät peitettiin sahanpurulla. Näin estettiin jään sulaminen. Jäitä käytettiin pääosin maidon kylmänä säilyttämiseen kesäisin.

Jäiden lähdön aikaan seudun nuoret miehet seikkailivat jokea alaspäin virtaavilla jäälautoilla vähän samaan tapaan kuin tukkijätkät. Lasitehtaan sillalla ei ollut ajoittain kunnon kaiteita. Lautalla matkaavat hyppäsivät lautalta sillalle ja edelleen taas jäälautalle ja sillä alas vuolaasti virtavaan koskeen. Kerran muistan nähneeni, kun Erkkilän Esko tai Jorma hyppäsi reteesti sillalle ja siitä taas lautalle. Kaverin epäonneksi lautta oli ehtinyt kiitää alta pois ja edessä olikin hyytävä uimareissu. Lasitehtaan silta rakennettiin kokonaan uudelleen 1950-luvun puolivälissä. Työn teki pääasiassa Arvo Kivinen. Hän muutti myöhemmin Kirkkonummelle

Kun jäät lähtivät, niin ensimmäisenä kutemaan nousivat ”norssit” (kuore). Niitä sai vain muutaman päivän. Norssin ikävä puoli oli siinä, että ne piti syödä heti tuoreeltaan. Jo muutama tuntia pyynnin jälkeen ne haisivat tosi pahalle. Joki oli jäiden lähdön aikaan tosi korkealla. Muistan, että yhtenä keväänä pikkupoika hukkui juuri norssin nousun aikaan.

Seuraavana olikin sitten säynävän vuoro nousta kutemaan. Säynävä nousi yleensä vapun tienoilla, jolloin vesi oli vielä aika korkealla. Säynävää pyydettiin haavilla. Haavissa oli metallirengas. jonka halkaisija oli puolesta metristä metriin ja haavin varsi kolmesta neljään metriä. Renkaaseen oli kiinnitetty iso verkkopussi. Miehet kahlasivat pitkissä saappaissa pitkälle veteen. Kurottivat haavin mahdollisimman pitkälle ja vetivät sitten varren itseään kohden alavirtaan. Paras haavauspaikka oli lasitehtaan kosken jälkeisessä hieman tyvenemässä kohdassa. Sitä sanottiinkin sumpuksi. Säynävät painoivat kilosta kahteen kiloon. Yhtenä vappuyönä isäni sai yli 50 säynävää. Äidillä riittikin säilömistä niiden kanssa. Ne säilöttiin hyvin suolattuna isoon tynnyriin. Yleensä meillä säynävät syötiin tuoreeltaan paistettuina. Kalastajat saattoivat parhaaseen pyyntiaikaan olla paikalla lähes vuorokauden ympäri. Muistan, että porukassa ainakin joskus kiersi jaloviinapullo. Olihan kalastaminen aika kylmää puuhaa. Pullo on jäänyt mieleeni, koska meillä ei käytetty kotona lainkaan alkoholia. Isä kun oli täysin raitis. Säynävän nousu kutemaan loppui kuin seinään sen jälkeen, kun Kirkkojärveä alettiin kuivattaa 1950-luvun lopulla.

Veden hieman laskettua ja lämmettyä alkoi särjen nousu. Särkeä ei oikeastaan kukaan viitsinyt tosissaan kalastaa. Sitä pidettiin roskakalana. Joskus menimme jokeen, jos joen pinta oli matalalla ja pyydystimme käsin särkiä ja heittelimme niitä rannalle. Rannalta ne päätyivät lokkien ja eläinten ruoaksi. En muista, että kukaan olisi hyödyntänyt särkiä millään tavoin. Vasta kymmeniä vuosia myöhemmin niitä alkoivat pyydystää lähinnä Aasiasta kotoisin olevat maahanmuuttajat.

Jostain syystä lahna ei noussut Espoonjokeen, mutta Mankinjoen suussa kävi hirveä kuhina lahnan noustessa toukokuussa. Alkukesästä muistan silloin tällöin nähneeni vimpan nousemassa kutemaan. Sen erotti hyvin vedestä, koska sen selkä oli lähes musta.

Kesäisin kävimme ongella lähinnä Stenbackassa. Kuljimme sinne Sandströmin (Åbergin) ja Stenbackan tilojen läpi. Lapsuudessani ja nuoruudessani Stenbackassa oli joen ylittävä silta. Sitä kautta kuljimme usein Mankin kentälle (Lasilaaksoon). Sillan kupeessa oli ränsistymässä Gåsen-niminen iso moottorivene. Se oli aikoinaan ollut melkoinen pikakiitäjä ja ainakin jossain määrin ehkä ollut mukana pirtun salakuljetuksessa (Veneen moottori on kuulemma vielä tallessa Johan Åbergin mukaan). Joen alajuoksulla ongimme yleensä ahvenia, joita saimmekin usein aika runsaasti. Aivan joen suistossa Pölanissa oli joessa isoja sumppuja, jossa kylän isännät (mm. Hugo Engman) säilyttivät kalaa tuoreena.

Esa Lahtinen

 Snadina kuva1-1.jpg
 Snadina kuva 2-1.jpg


Takaisin yleiskatsaukseen


 

TAPAHTUMAKALENTERI

Feed
18.08.2019
-
15.09.2019
ÄÄNESTYS Vuoden 2019 Kauklahtelainen
ÄÄNESTÄ VUODEN KAUKLAHTELAISTA Äänestysaikaa on aina 15.9 saakka! https://docs.google.com/forms/d/e/1FAIpQLSfmUYZdAtZdxkcL7VF1XRZPQtuDgcyJdDmabb4OkeOzGmzePQ/viewform VUODEN KAUKLAHTELAINEN...   Lisää
30.08.2019
-
31.08.2019
Espoo-päivien ohjelmaa Kauklahdessa 2019
Kauklahti-seura julkaisee täällä Espoo-päivien ohjelmaa Kauklahden alueella, jota ovat järjestämässä julkiset tai yleishyödylliset tahot: 1. Kuvataidetapahtuma ”Taiteilijat seniorikeskuksen ikuistajina” pe...   Lisää
21.09.2019
-
21.09.2019
Kauklahti-päivä 21.9.2019
KAIKKI MUKAAN KAUKLAHTI-PÄIVÄN PÄÄTAHTUMAAN lauantaina 21.9.2019 klo 10-14 Päätapahtuma perinteisenä Kauklahti-päivänä ja siihen liittyvä tapahtumatori järjestetään Finnsin opistolla os. Finnsinmäki 6,...   Lisää
26.09.2019
-
26.09.2019
Kulttuurikävely Åminnen historiaan KAMUn vetämänä
Asukasfoorumitoimintaa. Tarkemmat tiedot tulossa lähiaikoina.   Lisää
27.09.2019
-
29.09.2019
Espoon Barokkipäivät: MATKA
Espoon Barokkipäivät alkavat kolmipäiväisellä tapahtumasarjalla Kauklahdessa teemalla MATKA: Pe 27.9.2019 Klo 19:00 Kauklahden kappeli, Espoo Taivainen matka Solistina kauklahtelainen sopraano Anna...   Lisää
22.10.2019
Huippuluento YMPÄRISTÖ ON MIELENTILA - kertomuksia ympäristöstä ja taiteesta
Asukasfoorumitoimintaa. Kauklahtelainen professori Markku Hakuri luennoi aiheesta - tiedot tarkentuvat myöhemmin. Paikkana Kauklahden Elä ja asu-seniorikeskus, Hansakartano 4. Kahvitarjoilu. Vapaa pääsy!   Lisää


 

KAUKLAHTI-seura ry

Kauklahti-seura ry (ruots, Köklaxgillet rf) on vuonna 1972 perustettu kaupunginosayhdistys (kotiseutuyhdistys), jonka tarkoituksena on  

1)    edistää toimialueen asukkaiden kotiseutuhenkeä ja viihtyvyyttä

2)    toimia toimialueensa asukkaiden ja eri yhteisöjen yhdyssiteenä

3)    vaikuttaa alueen palveluihin ja elinympäristön laatuun

4)    edistää yhteistyötä toimialueen päättäjien ja viranhaltijoiden kanssa alueen kehittämisessä.Kauklahti-seuran toiminta-alue on Suur-Kauklahti lähiympäristöineen.